Kasvillisuus ja eläimistö

Kasvillisuus

Meksikon kuivilla kasvillisuusvyöhykkeillä kasvaa kasveja, jotka ovat sopeutuneet äärimmäisiin olosuhteisiin. Kasvillisuuden runsaus riippuu usein veden määrästä. Vuoristo-oloissa kasvillisuus vaihtelee havumetsistä tundraan.  Aavikolla kasvaa niukalla vedellä pärjäävät kaktukset ja agaavet, joiden pintaa peittävät piikit ja paksu vahakerros, jotta vettä ei haihtuisi. Aroilla kasvaa lähinnä heinää ja pensaita. Savanni on välimuotovyöhyke, jolla aro vaihtuu sademetsäksi ja jolla on sekä sade- että kuivia kausia. Esim. savannin akaasiat pudottavat lehtensä kuivaksi kaudeksi. Etelä-Meksikon sademetsissä tavataan lajeja, jotka ovat sopeutuneet kosteuteen ja vähäiseen valoon. Latvuskerroksessa kasvaa korkeita, valoa tavoittelevia palmuja ja kenttäkerroksessa saniaisia.

Vuoristokasvillisuutta: havupuut, setrit, tammet

Aavikkoa ja puoliaavikkoa: pensaat, kaktukset, agaavet

Savannia ja monsuunikasvillisuutta: akaasiat, pensaikot, heinät

Trooppista sademetsää: palmut, mahonki, kahvi

Paina tästä nähdäksesi kuvan isompana

Tässä maan tyypillisimpiä kasveja. Kuvia Meksikon kasvitieteellisestä puutarhasta:

Meksikossa kasvaa 76% maailmassa esiintyvistä agaavelajikkeista. Lehden
paksu pinta estää vettä haihtumasta. Kuvassa kulta-agaave.

Meksikossa kasvaa paljon kaktuksia. Niistä kuuluisin on pyöreälehtinen Viikunaopuntia.  

Kaktus ei juurikaan haihduta vettä.
Viikunaopuntia esiintyy mm. Meksikon
lipussa ja sitä syödään koko maassa.

Kaktusten piikit suojaavat niitä janoisilta eläimiltä.
Vesi on varastoituna laajentuneeseen varteen.
Niin ne pärjäävät aavikon karuissa oloissa.

Kanelipuut ovat ikivihreitä.

Orkideat kasvavat villeinä Meksikossa.

Meksikossa kasvaa 8 eri banaanilajiketta.
Banaaninviljely on yksi Meksikon elinkeinoista.

Kahvi on yksi Meksikon vientituotteista.

Moni meksikolainen saa elantonsa viljelemällä maissia.
Meksikossa esiintyy maailman eniten maissilajikkeita.
Maissia on viljelty maassa 10 000 vuotta.

Linkki maailmankuvalehden sivuille

Maissi on kulttuuria ja politiikkaa Meksikossa.

Meksikon ilmasto on otollinen viljelykasveille, sillä kasvukausi on pitkä ja lämmin. 

Eläimistö:

Pohjois-Meksikon eläimistö ei poikkea Pohjois-Amerikan eteläosan eläimistöstä juurikaan. Tyypillisiä lajeja ovat peurat, puumat, ilvekset, kojootit, haisunäädät ja piikkisiat. Eläimillä on karvapeite, joka vaihtuvissa luonnonoloissa suojaa kylmyydeltä. Jotta piikkisika ei tule syödyksi, sillä on selässään piikit. Haisunäätä puolestaan päästää ilmaan pahanhajuista kaasua.

Etelä-Meksikossa esiintyy opossumeja, tapiireja, vyötiäisiä ja käärmeitä. Vyötiäisellä ja tapiirilla on panssarin tyyppinen nahka. joka suojaa niitä kuumuudelta ja muilta ympäristön vaaroilta. Useilla eläimillä on myös apunaan suojaväritys tai -kuviointi.

Vihreän iguaanin suomuinen iho suojaa sateelta, ja sen kaulan loysä iho saa auringon lämmöon leviämän muualle kehoon nopeasti. Mitä kosteampi elinympäristö on, sen suuremmaksi iguaani kasvaa.

Alkuperäislajeista Quetzal on kuolemassa
sukupuuttoon. Sen sulkia pidettiin joskus
kultaakin arvokkaampana.